Cranleigh Beau

KTK-II, KV-II, First Champion
  • holstein ori 171cm, ruunikko
    syntynyt 02.01.2017, täytti 3v. 02.01.2017
    (8-vuotias 02.01.2017)
    VH17-044-0002

    kasvattaja Cranleigh Equestrian Centre
    omistaja Carolina (VRL-10356), Kaartin Hevoset

  • Kuuliaisuus ja luonne 3021.58, Tahti ja irtonaisuus 3728.54
    kouluratsastus pisteet 6750.12, taso 11

    meriitit ja muut saavutukset

    20.02.2017 KV-II palkittu (9+3+1+2+0=15p.)
    11.03.2017 First Champion palkittu (71,111%)
    20.08.2017 20 + 20 + 20 + 18 = 78p. KTK-II



i. Betzenstein KTK-II
hol, rt, 171cm
ii. Betzdorf
hol, trt, 173cm
iii. Bonatello
iie. Kiserlohn
ie. Rosalinda
hol, rt, 163cm
iei. Felix
iee. Rosamunda
e. Fairydust
hol, rn, 171cm
ei. Branberg eii. Brandy GER
eie. Poster GER
ee. Cindirella eei. Robert
eee. Naomiti

Jälkeläiset ja astutusinfo

Dickie davies groucho-a-like derek griffiths albert einstein rugged tony stark man markings. Doctor watson. glorious facial hair hairy lipsum leader of men chevron, admiral nigel mansell professor plum cripes facial accessory waiter doctor watson. dick dastardly leader of men glorious facial hair hairy lipsum chevron?

Näyttelytulokset

27.03.2017 Waldenfeld, NJ-näyttelyt: BIS1, MVA-SERT
20.04.2017 Delmenhorst, NJ-näyttelyt: BIS1, MVA-SERT

KRJ-Cup ja muut tulokset

päiväkirja ja valmennukset

01.09.2017, Kuinka Bob tuli taloon

Tarkoituksenani ei ollut ostaa toistaiseksi yhtään enempää hevosia, mutta tätä komistusta en voinut vastustaa. Kävin Cranleighissä katsomassa hevostenhuutokauppaa. Kummallisesti sieltä lähti kolme hevosta mukaan ja yksi näistä tosiaan oli pikkuinen Bob. Lupasin Chrisille, että menisin vain katselemaan. Kun näkee hienoja lahjakkuuksia, ei vain voi vastustaa kiusausta.
Sää huutokauppapäivänä oli aivan kaamea, niin Suomessa kuin Englannissakin. Hyvin epämiellyttävän laskeutumisen jälkeen astuessani ulos koneesta hyytävän kylmään kaatosateeseen. Onneksi setäni Peter oli tulossa hakemaan minut suoraan kentältä, ettei tarvinnut lähteä sateeseen julkisilla kulkemaan. Lyhyen visiitin ansioista pääsin pian vain käsimatkatavaroiden kanssa ulos kentältä ja tähystelin tuttua punaista Audi maasturia kaatosateen keskeltä. Silmäni osuivat valtavan sateenvarjon kanssa ulkona tupakalla seisovaan vaaleaan aina hymyilevään setääni. Hän vilkutteli iloisesti ottaen askelia minua kohden. Lähdin kipittämään Peterin luo, jotten kastuisi aivan läpimäräksi ilman sateenvarjoa. Peter kaappasi minut syleilyynsä toivottaen tervetulleeksi pitkästä aikaa Englantiin. Istahdimme autoon ja pian kiireinen lentokenttä oli jäänyt taakse ja ihanat maaseutumaisemat alkoivat aueta edessämme.
Päästyämme perille Cranleigh Equestrian Centreen, en voinut kuin äimistellä miten hulppeat tilukset olivat, vaikka maa jalkojen alla litisi mutaa ja vettä. Muitakin ihmisiä alkoi ilmestyä paikalle pikkuhiljaa, joten aloimme valua massan mukana kohti maneesia. Maneesi oli ehkä hienoimpia, joita olen nähnyt: se oli lähes vitivalkoinen, mahtavasti valaistu sekä todella suuri. Kävin ostamassa buffetista ison kuuman kahvin ja koska maassa maan tavalla, nappasin skonssin myös. Istahdimme mahdollisimman eteen, jotta pystyisin vain katselemaan tarpeeksi hyvin. Tarkoituksenani ei tosiaankaan ollut ostaa ensimmäistäkään hevosta, mutta tuossa vaiheessa tiesin, että tuskin ihan tyhjin käsin olisin lähdössä kotiin. Peter katsoi minua merkitsevästi paikan valintani perusteella, sillä hän oli yksi harvoista ihmisistä kuka tunsi minut paremmin kuin omat taskunsa. "Sitä ollaan ostohousut jalassa tultu katselemaan", Peter sanoi naurahtaen. Luultavasti Chris oli pyytänyt Peteriä hidastelemaan vähän tahtiani. Setä kuitenkin tiesi, että mikäli näen jotain mitä haluan, mikään ei estä minua saamasta sitä...
Paikalla oli paljon ihmisiä ympäri maailmaa, koska kaupan oli hienoimpia este- sekä kouluratsuja. Eniten kuitenkin nautin kuulla takanani istuvien Lontoolaisten puhetta. Kuinka kaipasinkaan tuota musiikkia korvilleni. Kotona Suomessa, vaikka lähes jokainen lähipiirin ihminen on kotoisin saarilta, he puhuvat kaikilla muilla aksenteilla paitsi tuolla jalolla puhtaalla Lontoon aksentilla. Peterkin on isän kanssa kotoisin Manchesteristä alunperin, kuten koko muukin suku.
Tasainen puheensorina hälveni "sound check, 1, 2, 3" kun huutokaupan isäntä testasi mikrofoniaan. Isäntä esitteli itsensä tallinomistajan isäksi sekä kertoi hieman taustoja huutokaupalle. Vaikka puhe oli solmittu yhteen hyvälttä britti huumorilla, huomasi herttaisen vanhan herran puheista, että pohjalla oli jotakin ikävää. "Ennen kuin masennutaan liikaa, siirrytäänpä asiaan, jota varten teistä jokainen on tänne tullut. Eihän täällä kukaan halua kuunnella vanhan höpsön miehen jorinoita vaan nähdä upeita hevosia!". Ensimmäisenä esille tuotiin varsoja ja todella nuoria hevosia, joista jokainen oli syötävän suloinen. Varsoja sekä nuoria ei kuitenkaan ollut montaa, joten pian päästiin esteillä kilpailevien oriiden esittelyyn. Maneesiin oli rakennettu neljän esteen sarja, jolla jokainen hevonen irtohypytettiin. Kerrassaan upeita hyppääjiä jokainen! Enemmän odottelin kuitenkin kouluhevosia. Vihdoin oli jokainen estehevonen löytänyt uuden kodin ja oli väliajan aika.
Väliajalla kävimme katselemassa ympärillemme, sillä sadekin oli jo helpottanut, joten kehtasin ulkosalla liikuskella. Lisäksi Peterin piti päästä savustamaan itseään... Vain varttitunnin odottelun jälkeen siirryimme takaisin maneesiin. Esteet oli siivottu pois jan niiden tilalle oli aseteltu kouluaidat. Vilkaisin Peteriä veikeä ilme kasvoillani ja hieraisin käsiäni yhteen kuin Mr. Burns. Orit tuotiin esille satunnaisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä oli todella upea ja kokenut ori, jolla oli jo muutama jälkeläinenkin siunaantunut. Vaikka se oli todella jalonnäköinen eläin, ei se iskenyt minuun oikealla tavalla. Muutaman muun myös todella hienon orin jälkeen estradille astui tummanruunikko ori. Sen kaula oli melko paksu, kuten kunnon orilla tulee ollakin. Se tanssahteli hieman saksalaisen esittäjän narun päässä, mutta tämä pisti pian lopun moiselle apinoinnille. Esittäjä seisotti orin keskelle maneesia. Ori seisoi siinä kuin patsas tuijottaen liimattuna lyhyeeseen päätyyn. "Tässä meillä on esillä Cranleighn oma kasvatti, Cranleigh Beau. Vaikka kyseessä on aikamoinen rasavilli nuori ori poika, on se mahdollista saada seisomaan näinkin suuren yleisön edessä aivan paikoillaan. Kiitos Jerome. Näyttäisitkö herrasväelle Bobin liikehdintää?", huutokaupan isäntä selosti ja Jerome, saksalainen esittäjä, teki työtä käskettyä. Bob talutettiin ensin käynnissä pitkän sivun alkuun kouluaitojen sisällä. Jerome maiskautti ja lähti juoksemaan ja Bob ravasi upein pitkin askelin hänen rinnallaan. En haluaisi kuulostaa yhtään klisheiseltä, mutta ori näytti liitävän koskematta ollenkaan maahan. Sen askellus näytti jumalallisen pehmeältä. En voinut irrottaa katsettani hevosesta, joten hapuilin kädelläni Peterin hihaa ja nykäisin siitä, "tuo meidän pitää saada Kaartiin!". Hän tuntui olevan yhtä mieltä kanssani, sillä en kuullut vastaväitteitä tai kettuilua. Annoin Peterin hoitaa huutamisen, koska hänellä oli huomattavasti parempi kokemus huutokaupoista. Tilanne oli todella jännittävä kun tarjouksia alettiin latelemaan. Lopulta muut huutajat luovuttivat paitsi me ja eräs saksalainen kasvattaja. Tiesin tämän kasvattajan käyttävän hieman kyseenalaisia koulutusmetodeja, jonka vuoksi koin olevan kaksi hyvää syytä voittaa tämä taisto. Kuiskutin Peterille, ettei haittaa, jos hieman mennään yli budjetin. Tämä hevonen on sen arvoinen. Saksalainen kasvattaja huitaisi kädellään ja lopetti huutamisen. Bob oli meidän. Kiljaisin hieman ilosta, joka sai orin hieman säpsähtämään ja heilauttamaan korviaan. Peitin suuni nolona toisella kädellä ja toisella halasin innoissani Peteriä. "Ilmeisesti meni juuri oikeaan osoitteeseen tämä kaveri, onnea uuteen kotiin", huutokaupan isäntä kuulutti hymyillen.
Myöhemmin illalla huutokauppa päättyi ja kolmea hevosta rikkaampana lähdimme takaisin kohti Lontoota. Peterin luona avasimme hyvien kauppojen kunniaksi pullon hyvää kuohuvaa ja lähetin kuvan kun kilistämme laseja Chrisille. Vastauksena sain ainoastaan viestin "montako?", johon vastasin "odota vain kun näet ne...".

© Kaartin Hevoset 2017. Tämä on virtuaalitalli, jonka jokainen asukas on virtuaalihevonen. Ulkoasusta kiitokset VRL-01317!