Tallipäiväkirja

Onko Kaartiin tullut uusia hevosia tai kenties muita juoruja? Tallipäiväkirjassa kerrotaan kaikki Kaartin tapahtumista. Päähenkilöinä toimivat tietenkin henkilökunta.

Match Show, 26.09.2017

Ensimmäinen selleri taloon!, 25.09.2017

Koska edellisestä ostosreissusta oli aikaa jopa kolmisen viikkoa aikaa, oli aika lähteä uudelle reissulle. Matkan kohteena oli Ranska. C'est magnifique! Ranskassa olen pari kertaa käynyt ennestään, mutta tällä kertaa suuntana oli lounais-puolen rannikko, jossa Raconteurin linna sijaitsi. Tällä kertaan matkaseuraksi halusin mieheni, Chrisin, jotta voisimme myös viettää vähän romanttista aikaa keskenämme ihanassa Ranskassa.
Tällä kertaa täytyi vuokrata auto lentokentältä, jotta pääsisimme kohteeseen helposti ja mutkattomasti. Vihasin julkisia, joten mikäli ei ollut ketään paikallista kyyditsemässä, vuokrasin auton. Ei väliä onko täysin vieras paikka ja kummallinen liikennekulttuuri, ajan mielummin itse. Edessä oli tämän lisäksi melko pitkä ajomatka, mutta mikäs sen parempaa pariterapiaa kuin satojen kilometrien ajomatka.

Maisemat olivat hengensalpaavia kun huristelimme ihanassa syyssäässä halkin Ranskan maalaismaisemien kohti rannikkoa. Oli todella ihanaa päästä Chrisin kanssa vähän irti arjesta, vaikkakin emme pelkästään lomailemaan tulleet. Aloimme vihdoin saavuttamaan kaunista, mutta hiukan pelottavaa Raconteurin linnaa. Se oli kuin suoraan jostain sadusta tai kauhutarinasta. Näin päiväsaikaan se ei tuntunut niin pelottavalta vanhalta linnalta, mutta pimeän laskeuduttua varmasti lähtee mielikuvitus laukkaamaan helposti... Parkkeerasimme auton pihaan ja pian henkilökuntaa ilmestyikin paikalle, nimittäin linnan nykyinen omistajatar, Emmeline Rochier. Hän toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi viehättävällä ranskalaisella aksentillaan. Emmeline kertoi, että olimme itseasiassa viimeiset ostajaehdokkaat, mutta vielä oli pari hevosta jäljellä. Molemmista oli tarjouksia tehty, mutta vielä ei oltu kauppoja tehty.
Hän ohjasti meidät talliin katsomaan näitä jäljellä olevia hevosia. Kaksi viehättävää rautiasta tammaa oli edelleen kaupan. Molemmat tammat olivat todella sieviä ja olikin mahdotonta tehdä päätöstä vain tämän perusteella. Emmeline kertoi, että molemmat ovat hyviä kouluratsuja, mutta toinen oli kokeneempi kilparatsu ja toinen taas vasta kilpauraansa aloittava. Hän ehdotti, että kokeilisin ratsastaa kummallakin, sillä vaikka molemmat olivat erinomaisia ratsuja, oli niissä merkittäviä eroja.
Ensimmäisen nousin Gemma du Rochin selkään, joka oli hevosista kokemattomampi. Gemma tuntui heti alkuun todella miellyttävältä ja hyvältä takamukseni alla. Huomasin sen olevan melko herkkä suustaan. Se tuntui mukavalta, mutta en silti saanut miään wow -efektiä tästä tammasta. Chris osasi heti lukea minusta, etten innostunut Gemmasta, vaikka se vaikutti paperilla ja silmällä katsoen täydelliseltä hevoselta. Jotain kuitenkin puuttui.
Emmelinen tallityöntekijä oli valmistellut sillä aikaa toisen tamman, Indira du Rochin, minulle. Laskeuduin Gemman selästä ja hyppäsin Indiran selkään. Tuntui kuin olisin sopinut Indiran selkään kuin hanska käteen. Tamma liikkui allani ihanan tahdikkaasti ja reippaasti. Emme ehtineet kuin kävellä maneesin ympäri kun Emmeline totesi, että meidän täytyy ostaa Indira. Hän ei ole nähnyt sen kulkevan noin kauniisti kenenkään ratsastettavana aiemmin. Katsoin Chrisiä virnuillen, joka vastasi minulle "ratsasta sillä nyt vielä ravit, laukat ja parit väistöt ennen kuin lopullista päätöstä teet!", vaikka minut tuntien hän varmasti tiesi, että olen jo päätökseni tehnyt. Indira oli Gemman tapaan myös hyvin miellyttävän tuntuinen ja melko herkkä avuille, mutta meidän yhteistyö tuntui silti erikoisemmalta kuin Gemman kanssa.

Ratsastuksen jälkeen halusin itse riisua Indiralta ratsastustamineet sekä harjata sen vielä, jotta näkisin miten se käyttäytyy tallissa. Kaunis tamma seisoi kiltisti karsinassaan katsellen touhujani. Jossakin vaiheessa se alkoi hiukan hapuilla huulillaan taskuani "kyllä, siellä on ehkä pieni makupala sinulle", nyökyttelin tammalle.

Ensimmäiset kouluvarsojen laatuarvostelut, 18.09.2017

Ilmoitin Lordin loppu kesästä kouluvarsojen laatuarvosteluun 3-vuotiaiden luokkaan, johon se juuri ja juuri vielä sopi. Meille kouluvarsojen laatuarvostelu oli vielä uusi juttu, sillä vähemmän meiltä löytyy pitkäsukuisia hevosia, jotka kannattaisi sinne viedä näytille. Oma kasvattini Lordish Mr. Berry XII, joka on erittäin kivasta suvusta, oli hauska viedä näytille ja katsoa minkälaiset pisteet saadaan. Lähdimme siis hyvin avoimin mielin katsomaan mitä tulee vai tuleeko mitään.

Aamulla heräsin ärsyttävän kimeään herätyskelloni ääneen, joka soi 4:45. Miksi. Vihasin aikaisia herätyksiä, vaikka jouduin valitsemani alan vuoksi heräämään lähes päivittäin laittoman aikaisin. Tavallisina arkipäivinä herään seitsemän aikoihin, koska Kikka hoitaa tavallisesti aamutallin. Hullu, mutta ihana nainen ketä ilman en selviäisi arjesta! Tänään kuitenkin jouduin heräämään näin aikaisin, jotta ehtisin valmistella Lordin laatuarvostelua varten sekä siirtymään Lohjalle hyvissä ajoin.
Kun olin valmistellut itseni lähtöä varten lähdin talliin iso termosmukillinen kahvia kädessäni harjaamaan sekä valmistelemaan Loordia tulevaa päivää varten. Tuntui kuin sekin olisi ymmärtänyt, ettei minun kuuluisi olla tuohon aikaan vielä pystyssä katsoen minua hyvin tyrmistyneenä. Silti olin, koska typerät hömpötykset... Ainakin tähän aikaan aamusta tuntui, ettei yhtään kiinnosta ja aivan humpuukia tällaiset kissanristiäiset.

Puoli kahdeksan aikoihin lähdimme Lauran kanssa ajelemaan kohti Lohjaa, missä laatuarvostelu järjestettiin Oldifion Dressagessa. Laura oli ratsastanut minua enemmän Lordilla ja muutenkin hän on erikoistunut nuorilla hevosilla kilpailemiseen, jonka vuoksi Laura esittäisi Lordin ratsain ja minä hoitaisin maastakäsin esittämisen.
Matka sujui mutkattomasti, eikä onneksi tarvinnut pysähdellä ennen kuin vasta määränpäässä. Lordin kanssa jaksaa mielellään lähteä kaikenlaisiin kissanristiäisiin, sillä vaikka se on ori, on sen luonteeltaan hyvin rauhallinen ja helposti käsiteltävissä.
Paikan päällä oli useita muita nuoria kouluhevosia, jotka oli tuotu arvosteltavaksi. Osallistujia oli tällä kertaa lähes 50. Aikamoinen määrä tuomareilla hommaa arvostella kaikki hevoset yhden päivän aikana. Onneksi vaikutti siltä, että ohjelma on hyvin aikataulutettu ja siitä todella pidetään kiinni. Jos joku on myöhässä, ei voi mitään.
Aamulla 2-vuotiaiden rakennearvostelun aikana järjestettiin 3 vuotiaiden ratsainesittäminen. Purimme Lordin trailerista ja vaihdoimme kuljetuskamat satulaan, suitsiin sekä suojiin. Valmistautuminen kävi ihanan ripeästi kun on jo vuosia tehnyt yhteistyötä, eikä tarvitse erikseen sanoa ja ohjeistaa mitä toinen tekee - kuin vanha aviopari.
Punttasin Lauran Lordin selkään ja lähdimme kävelemään verryttelyaluetta kohti. Lordi käveli todella reippaasti korvat hörössä tähystellen muita hevosia. Se tuntui olevan todella hyvällä ja reippaalla tuulella tänään. Lauran ja Lordin verkatessa kävin ilmottautumassa kansliaan ja kysymässä tarkempia ohjeita. Lordin vuoro oli neljäntenä.

Lyhyen ratsain esittelyn jälkeen, joka meni todella hyvin, sai Lordi vähän levähtää. Lordi pääsi talliin vuokrakarsinaan odottelemaan rakenne arvostelua ja me menimme Lauran kanssa katsomaan muiden suorituksia sekä vähän seurustelemaan muiden kasvattajien kanssa. Paikalla oli paljon ihmisiä myös ilman hevosta katsomassa tulevaisuuden tähtiä ja toivoja.
2-vuotiaiden rakenne arvostelun ja 3-vuotiaiden ratsain esittämisen jälkeen oli pieni tauko, joten lähdimme hakemaan Lordia karsinasta ja tekemään viimehetken putsaukset. Oli hyvä olla ajoissa, koska herrahan oli päättänyt tilavassa karsinassa vähän piehtaroida... Onneksi sillä oli loimi päällä ja harja letitettynä, ettei koko hevonen ollut aivan puruissa. Saatiin silti harjata tosissamme, että saatiin jokainen kinttu ja jouhi hännästä puhtaaksi ajallaan.

Arvostelussa Lordi käyttäytyi todella hienosti, kuten saattoikin odottaa. Tuomarit tuntuivat pitävän siitä, sillä Lordi palkittiin KV-I palkinnolla ja tämän lisäksi se valittiin tilaisuuden parhaaksi 3-vuotiaaksi puoliveriseksi! Kummasti ei enää yhtään harmittanu aikainen herätys, vaan olin todella tyytyväinen, että lähdettiin käymään.
Vihdoin tilaisuuden päätyttyä meidän osalta lähdimme takaisin kotiin Sipoota kohti. Laura sai ajaa, jotta sain päivitettyä somet ja soitettua kaikille Lordin hyvästä tuloksesta. "Ensimmäistä kertaa kouluvarsojen laatuarvostelussa ja heti kaapattiin KV-I ja 3-vuotiaiden parhaan puoliverisen lisämaininta! Hard Rock Hallelujah! Go Lordi!

Huutokauppakeisarinna vauhdissa, 04.09.2017

Tarkoituksenani ei ollut ostaa toistaiseksi yhtään enempää hevosia, mutta tätä komistusta en voinut vastustaa. Kävin Cranleighissä katsomassa hevostenhuutokauppaa. Kummallisesti sieltä lähti kolme hevosta mukaan ja yksi näistä tosiaan oli pikkuinen Bob. Lupasin Chrisille, että menisin vain katselemaan. Kun näkee hienoja lahjakkuuksia, ei vain voi vastustaa kiusausta.
Sää huutokauppapäivänä oli aivan kaamea, niin Suomessa kuin Englannissakin. Hyvin epämiellyttävän laskeutumisen jälkeen astuessani ulos koneesta hyytävän kylmään kaatosateeseen. Onneksi setäni Peter oli tulossa hakemaan minut suoraan kentältä, ettei tarvinnut lähteä sateeseen julkisilla kulkemaan. Lyhyen visiitin ansioista pääsin pian vain käsimatkatavaroiden kanssa ulos kentältä ja tähystelin tuttua punaista Audi maasturia kaatosateen keskeltä. Silmäni osuivat valtavan sateenvarjon kanssa ulkona tupakalla seisovaan vaaleaan aina hymyilevään setääni. Hän vilkutteli iloisesti ottaen askelia minua kohden. Lähdin kipittämään Peterin luo, jotten kastuisi aivan läpimäräksi ilman sateenvarjoa. Peter kaappasi minut syleilyynsä toivottaen tervetulleeksi pitkästä aikaa Englantiin. Istahdimme autoon ja pian kiireinen lentokenttä oli jäänyt taakse ja ihanat maaseutumaisemat alkoivat aueta edessämme.

Päästyämme perille Cranleigh Equestrian Centreen, en voinut kuin äimistellä miten hulppeat tilukset olivat, vaikka maa jalkojen alla litisi mutaa ja vettä. Muitakin ihmisiä alkoi ilmestyä paikalle pikkuhiljaa, joten aloimme valua massan mukana kohti maneesia. Maneesi oli ehkä hienoimpia, joita olen nähnyt: se oli lähes vitivalkoinen, mahtavasti valaistu sekä todella suuri. Kävin ostamassa buffetista ison kuuman kahvin ja koska maassa maan tavalla, nappasin skonssin myös. Istahdimme mahdollisimman eteen, jotta pystyisin vain katselemaan tarpeeksi hyvin. Tarkoituksenani ei tosiaankaan ollut ostaa ensimmäistäkään hevosta, mutta tuossa vaiheessa tiesin, että tuskin ihan tyhjin käsin olisin lähdössä kotiin. Peter katsoi minua merkitsevästi paikan valintani perusteella, sillä hän oli yksi harvoista ihmisistä kuka tunsi minut paremmin kuin omat taskunsa. "Sitä ollaan ostohousut jalassa tultu katselemaan", Peter sanoi naurahtaen. Luultavasti Chris oli pyytänyt Peteriä hidastelemaan vähän tahtiani. Setä kuitenkin tiesi, että mikäli näen jotain mitä haluan, mikään ei estä minua saamasta sitä...
Paikalla oli paljon ihmisiä ympäri maailmaa, koska kaupan oli hienoimpia este- sekä kouluratsuja. Eniten kuitenkin nautin kuulla takanani istuvien Lontoolaisten puhetta. Kuinka kaipasinkaan tuota musiikkia korvilleni. Kotona Suomessa, vaikka lähes jokainen lähipiirin ihminen on kotoisin saarilta, he puhuvat kaikilla muilla aksenteilla paitsi tuolla jalolla puhtaalla Lontoon aksentilla. Peterkin on isän kanssa kotoisin Manchesteristä alunperin, kuten koko muukin suku.
Tasainen puheensorina hälveni "sound check, 1, 2, 3" kun huutokaupan isäntä testasi mikrofoniaan. Isäntä esitteli itsensä tallinomistajan isäksi sekä kertoi hieman taustoja huutokaupalle. Vaikka puhe oli solmittu yhteen hyvälttä britti huumorilla, huomasi herttaisen vanhan herran puheista, että pohjalla oli jotakin ikävää. "Ennen kuin masennutaan liikaa, siirrytäänpä asiaan, jota varten teistä jokainen on tänne tullut. Eihän täällä kukaan halua kuunnella vanhan höpsön miehen jorinoita vaan nähdä upeita hevosia!". Ensimmäisenä esille tuotiin varsoja ja todella nuoria hevosia, joista jokainen oli syötävän suloinen. Varsoja sekä nuoria ei kuitenkaan ollut montaa, joten pian päästiin esteillä kilpailevien oriiden esittelyyn. Maneesiin oli rakennettu neljän esteen sarja, jolla jokainen hevonen irtohypytettiin. Kerrassaan upeita hyppääjiä jokainen! Enemmän odottelin kuitenkin kouluhevosia. Vihdoin oli jokainen estehevonen löytänyt uuden kodin ja oli väliajan aika.

Väliajalla kävimme katselemassa ympärillemme, sillä sadekin oli jo helpottanut, joten kehtasin ulkosalla liikuskella. Lisäksi Peterin piti päästä savustamaan itseään... Vain varttitunnin odottelun jälkeen siirryimme takaisin maneesiin. Esteet oli siivottu pois jan niiden tilalle oli aseteltu kouluaidat. Vilkaisin Peteriä veikeä ilme kasvoillani ja hieraisin käsiäni yhteen kuin Mr. Burns.
Orit tuotiin esille satunnaisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä oli todella upea ja kokenut ori, jolla oli jo muutama jälkeläinenkin siunaantunut. Vaikka se oli todella jalonnäköinen eläin, ei se iskenyt minuun oikealla tavalla.
Muutaman muun myös todella hienon orin jälkeen estradille astui tummanruunikko ori. Sen kaula oli melko paksu, kuten kunnon orilla tulee ollakin. Se tanssahteli hieman saksalaisen esittäjän narun päässä, mutta tämä pisti pian lopun moiselle apinoinnille. Esittäjä seisotti orin keskelle maneesia. Ori seisoi siinä kuin patsas tuijottaen liimattuna lyhyeeseen päätyyn. "Tässä meillä on esillä Cranleighn oma kasvatti, Cranleigh Beau. Vaikka kyseessä on aikamoinen rasavilli nuori ori poika, on se mahdollista saada seisomaan näinkin suuren yleisön edessä aivan paikoillaan. Kiitos Jerome. Näyttäisitkö herrasväelle Bobin liikehdintää?", huutokaupan isäntä selosti ja Jerome, saksalainen esittäjä, teki työtä käskettyä. Bob talutettiin ensin käynnissä pitkän sivun alkuun kouluaitojen sisällä. Jerome maiskautti napakasti ja lähti juoksemaan Bob ravaten upein pitkin askelin hänen rinnallaan. En haluaisi kuulostaa yhtään klisheiseltä, mutta ori näytti liitävän koskematta ollenkaan maata. Sen askellus näytti jumalallisen pehmeältä.
En voinut irrottaa katsettani hevosesta, joten hapuilin kädelläni Peterin hihaa ja nykäisin siitä, "tuo meidän pitää saada Kaartiin!". Hän tuntui olevan yhtä mieltä kanssani, sillä en kuullut vastaväitteitä tai kettuilua. Annoin Peterin hoitaa huutamisen, koska hänellä oli huomattavasti parempi kokemus huutokaupoista. Tilanne oli todella jännittävä kun tarjouksia alettiin latelemaan. Lopulta muut huutajat luovuttivat paitsi me ja eräs saksalainen kasvattaja. Tiesin tämän kasvattajan käyttävän hieman kyseenalaisia koulutusmetodeja, jonka vuoksi koin olevan kaksi hyvää syytä voittaa tämä taisto. Kuiskutin Peterille, ettei haittaa, jos vähän mennään yli budjetin. Tämä hevonen on sen arvoinen. Saksalainen kasvattaja huitaisi kädellään ja lopetti huutamisen. Bob oli meidän. Kiljaisin hieman ilosta, joka sai orin hieman säpsähtämään ja heilauttamaan korviaan. Peitin suuni nolona toisella kädellä ja toisella halasin innoissani Peteriä. "Ilmeisesti meni juuri oikeaan osoitteeseen tämä kaveri, onnea uuteen kotiin", huutokaupan isäntä kuulutti hymyillen.

Olin todella tyytyväinen meidän löydökseen ja ajattelin, että tuskinpa mitään muita hevosia täältä ostan. Sen verran hienon yksilön löysin. Ennen kuin ehdin ajatella loppuun, tuotiin esiteltäväksi poikkeuksellisesti ratsain toinen ruunikko ori. Tämä kaveri oli huomattavasti vaaleampi, melkein vaaleanpunaruunikko. Huutokaupan isäntä kertoi, että alunperin Saksasta tuotu holstein ori Ulmo esitettäisiin ratsain ja se tulisi esittämään Grand Prix tason liikkeitä. Kohensin hieman asentoani, koska tämä ori oli myöskin melko poikkeuksellisen näköinen, toki myös esitystavan vuoksi tämä hevonen kiinnitti huomioni.
Ratsukko aloitti työskentelyn ravissa esittäen erilaisia sulku- sekä avotaivutuksia lävistäjillä. Ratsastaja oli selkeästi todella kokenut ikäisekseen, sillä hän ei näyttänyt päivääkään yli 22 vuotiaalta. Avut olivat lähes näkymättömät, eikä orille jäänyt tippaakaan epäselväksi mitä tuli tehdä. Jokainen Ulmon liike oli tarkkaan harkittu sekä sekunnilleen täydellinen tahti säilyi koko esityksen ajan. Sen liikkeet olivat kerrassaan upeita!
Aloin salaa hiukan harkita tämänkin kaverin ostamista. Vähän maltillisemmin ehkä, mutta mikäli muut tarjoajat eivät olisi kovinkaan rohkeita olisi meillä hyvä ja helppo sauma saada Ulmo Bobin kaveriksi. Esityksen päätyttyä huutokaupan isäntä aloitti taas hupaisan selostuksensa. Tarjouksia alkoi satelemaan hiljalleen, mutta hinta nousi hyvin hitaasti. Selvästikin kiinnostava ori muidenkin mielestä, mutten osaa sanoa miksei se saanut suurempaa suosiota osakseen. Kuiskasin Peterille, että tämä saattaisi olla minua kiinnostava yksilö myöskin... Hän kääntyi katsomaan minua kulmien alta kuin kysyen, että oletko nyt varma, jos alan tästä huutamaan niin se on seuraavan Helsingin koneen kyydissä. Nyökkäsin ja Peter nosti numerolappusensa ilmaan. "Vahva ostajaehdokas liittyi mukaan hintataistoon. Älkää muut sitten pelästykö tätä vanhaa konkaria. Ystävällinen hymy kätkee taakseen oikean tultanielevän hirmuisen bisnesmiehen", huutokaupan isäntä hekotteli. Hänen vitsinsä kääntyi kuitenkin todeksi, muut huutajat vaikenivat ja luovuttivat lähes välittömästi. Ulmokin sitten lähti meille. Maltan tuskin odottaa, että pääsen koeajamaan tämän mahtavan luomuksen! Toivottavasti saamme luotua välillemme yhtä saumattoman yhteistyön kuin Ulmo ratsastajansa kanssa.

Viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä estradille astuivat koulutammat. Ensimmäisenä esiteltiin todella sievä rautias holstein tamma.

Myöhemmin illalla huutokauppa päättyi ja kolmea hevosta rikkaampana lähdimme takaisin kohti Lontoota. Peterin luona avasimme hyvien kauppojen kunniaksi pullon hyvää kuohuvaa ja lähetin kuvan kun kilistämme laseja Chrisille. Vastauksena sain ainoastaan viestin "montako?", johon vastasin "odota vain kun näet ne...".

© Kaartin Hevoset 2017. Tämä on virtuaalitalli, jonka jokainen asukas on virtuaalihevonen. Ulkoasusta kiitokset VRL-01317!